Sokkomatka 2025, Poriin

Yhdistys järjesti 6.6.2025 sokkomatkan Poriin. Matkalle ilmoittautuneita oli bussin täydeltä, 59 henkilöä. Matkaan lähdimme aamulla kello 8 S-marketin linja-autopysäkiltä kuljettajanamme Ari-Pekka Kotilainen.

Matkustajat katsoivat jännittyneinä, mihin kuski aina kääntyi autollaan, varsinkin kun hän totesi, ettei tiennyt kohdetta.

Ensimmäinen pysähdys tulikin jo Tampereen kolmenkulman ABC asemalla, josta saimme kyytiin oppaamme Juhani Viidan, joka sutjakkaasti vitsaili, että menemme Poriin, kun kerran Porin tiellä olimme.

Satakunnan maakuntaan ainakin siirryimme ja Ulvilassa, Friitalatalo nahkamuseoineen, oli taukopaikkamme kahvin ja pullan kera.

Entisaikoja muistellen tutustuimme erinäisiin Friitalan historian aikoihin. Aulassa meitä odottikin itse Artur Hellman puolisonsa kanssa taulun muodossa. Hevosihmiselle oli näytillä upea nahkasatula.

Friitala on suomalaisille erittäin tuttu nahkatuotemerkki ja se työllisti parhaimpana markkina-aikanaan liki 1000  ja konsernina liki 1500 henkilöä. Nahkatuotteita tuotiin kuitenkin lisääntymässä määrin ulkomailta, joten nahkapukinetuotanto loppui vuonna 2010. 

Kuinka ollakaan, Poriinhan sitä saavuttiin ja napattiin Raatihuoneen (1841 / Engel) edestä oppaaksemme kaupunkikierrokselle Elina Mäntylä. Kierrokselle meidät lähetti tien toiselta puolelta karhupuiston karhupatsas. Puisto on Porin tapahtumapaikka ja Vappuna, totta kai karhu lakitetaan.

Elina kertoi, että Pori on toiseksi vanhin Suomen kaupungeista Turun jälkeen. Kaupunki on palanut peräti 9 kertaa, minkä johdosta kaupunki on jaettu puistokaduin (4) eri osiin palon leviämisen estämiseksi. Puistoissa löytää erilaisia patsaita kuten rumpali ja Risto Ryti. 1863 rakennettu Keski-Porin kirkko korostuu taivasta vasten upean kirkon tornin ansiosta. Tiekirkkovideo Keski-Porin kirkko | Tiekirkkojen esittelyssä on tänään vuorossa Keski-Porin kirkko. Kurkkaa videolta, miltä kirkossa näyttää. Porin tiekirkot ovat avoinna ja opas paikalla... | By Kirkko Porissa | Facebook

Pori sijaitsee Kokemäenjoen pohjoismaiden suurimmalla suistoalueella. Joki laskee selkämereen ja saa alkunsa Pirkanmaalla, joten mitä siellä lirahtaa veteen, löytää tiensä tänne. Suistomaa on kohonnut ja kohoaa vuosittain, muodostaen kolme 1700 luvulla alkunsa saanutta luotoa. Matalan rannan vuoksi Porin satama, joka on Suomen 4.s suurin, on siirretty Reposaareen.

Useimmille tuttu on Porin virkistyskäyttöön rakennettu kirjurinluoto, jossa muun muassa Pori Jazz -tapahtuma järjestetään. Lapsille on paljon aktiviteettejä kuten Pelle Hermannin puisto. Hanhiluodolla sijaitsee paljon harvinaisia kasvilajeja. Tuttu on varmaankin myös Yyterin ranta...

Matkamme jatkui linja-auton kyyditsemänä muutaman kilometrin päähän Porin kauppatorilta, Käppärän hautausmaalle. Hautausmaa on peräti 18 hehtaaria laaja ja siellä on yli 7000 hautaa. Ensimmäisenä ohitimme meille niin kuuluisan Dannyn, vanhempien kauniin hautapaikan, suunnaten kulkumme Juseliuksen Mausoleumiin. 

Mausoleumin on rakennuttanut liikemies ja vuorineuvos Fritz Arthur Jusèlius 11-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen tyttärensä Sigridin viimeiseksi leposijaksi. Se on yksi Porin suosituimmista nähtävyyksistä. 

Saimme paikalliselta oppaalta tietoa mausoleumin historiasta ja seinämaalauksien merkityksistä. Vuonna 1903 valmistuneen uusgoottilaisen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck, ja se tunnetaan erityisesti Akseli Gallén-Kallelan seinämaalauksista.

Sigrid Jusèliuksen säätiö jakoi vuonna 2024 suomalaiseen lääketieteen huippututkimukseen 26 miljoonaa euroa, mikä on Säätiön historian toiseksi suurin summa.

Poikkesimme hautausmaalle haudatun Sylvi Inkeri Salosen haudalle, jonka muistomerkkinä on kivestä veistetty pantteri. Hän oli suomalainen näyttelijä, jonka nimeen on yhdistetty sellaisia määritteitä kuin diiva ja grande dame. Tv- tähtenä, hän tuli tunnetuksi Tankki täyteen ohjelmasta.

Hautausmaan jälkeen suuntasimme oppaan ohjauksella Porin urheilupuistoon, jossa Olympiavoittaja Matti Järvisen patsas heittää ilmakeihästä. Porin stadionin vieressä komeileva keihäänheittäjäpatsas saa keihään käteensä vain isojen tapahtumien yhteydessä. Viimeksi keihäs oli paikoillaan Kalevan kisoissa vuonna 2015. 

Tampere–Pori-rata on Suomen rataverkon osuus Tampereelta Nokian ja Kokemäen kautta Poriin, josta se jatkuu edelleen Mäntyluodon ja Tahkoluodon satamiin. Rataosan pituus on noin 155 kilometriä, ja se on pääosin yksiraiteinen. Lentokenttäkin Porissa on, jota tukee Porin kaupunki. Lentoja on Helsinkiin ja eri lomakohteisiin.

Viidennen kaupungin osan, joita Porille on määritelty yhteensä 92 kaupunginosaa, kautta suuntasimme jälleen raatihuoneelle jonne jätimme oppaamme, ennen siirtymistä lounaalle noin kello 13.

Lounaspaikkamme oli konepajan vieressä sijaitseva Mekani by Huikoo joka toimii vuonna 1871 valmistuneessa kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa rakennuksessa.

Maittavan buffet -lounaan jälkeen suuntasimme Porin aittaluodossa sijaitsevaan Rosenlew museoon.

Rosenlew-museo on tunnelmallisessa miljöössä sijaitseva  teollisuushistoriallinen museo, jonka perusnäyttely tutustuttaa teollisuusperintöön monialaisen Rosenlew-yhtiön historian ja tuotannon kautta. Tuhansia ihmisiä työllistänyt monialayritys ehti valmistaa tuhansia erilaisia tuotteita ja vaikuttaa seudun kehitykseen merkittävästi. Esillä on kestävää suomalaista designia, kuten Porin Matti -uuneja ja valurautaisia patoja.

Porilainen Wilhelm Rosenlew perusti isänsä kauppahuoneen pohjalta yhdessä kauppias J. G. Holmbergin ja veljensä Carl Rosenlewin kanssa W. Rosenlew & Co:n toimialanaan tukku- ja vähittäiskauppa, sahateollisuus ja laivavarustus.

Rosenlew harjoitti historiansa aikana saha-, pakkaus-, metalli- ja kemiallista metsäteollisuutta. Yhtiön metalliteollisuus valmisti muun muassa kodinkoneita ja puimureita. Pakkausteollisuuden tunnetuimpia tuotteita olivat paperi- ja muovisäkit.

Rauma-Repola osti yhtiön osakekannan vuonna 1987, minkä jälkeen osa yhtiön liiketoiminnoista on myyty pois ja osa lakkautettu.

Rosenlew museosta matkamme jatkui Reposaareen.

Reposaari on Porin kaupunginosa, joka sijaitsee samannimisellä saarella Meri-Porissa noin 30 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Noin 1,5 neliökilometrin laajuinen Reposaari on Kokemäenjoen suiston uloin saari aivan Selkämeren ulapan äärellä. Reposaaressa on noin 1 000 asukasta.

Porin Reposaaressa syntyneen Grönin laulajanura alkoi vuonna 1957 paikallisten yhtyeiden solistina. Grönin ensimmäinen levytyskappale ”Venäläinen tango” ilmestyi keväällä 1958.

Reposaaren kirkko on Reposaaressa sijaitseva norjalaistyylinen tunturikirkko. Se valmistui vuonna 1876. Kirkko on muodoltaan kuusikulmainen ja sen kellotapuli kahdeksankulmainen. Kirkon suunnittelijaa ei tunneta ja kirkko on nykyisin suosittu nähtävyys ja vihkikirkko. Tammikuussa 2009 kirkossa vihittiin tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio.

Matkamme jatkui Useiden sukupolvien aikana rakennetulle, Suomen suurimpiin ja näyttävimpiin ruukkialueisiin lukeutuvalle Noormarkun ruukkialueelle, joka  on ollut Ahlströmin omistuksessa jo vuodesta 1870.

Noormarkun ruukki tarjoaa nykyisin viihtyisän ympäristön majoitusta etsiville, sekä erinomaiset puitteet kokouksille ja juhlille. Ohessa Iso Talo, niminen päärakennus.

Alvar ja Aino Aalto suunnittelivat elokuussa 1939 Ahlströmin ruukin alueelle valmistuneen Villa Mairean kodiksi ystävilleen Maire ja Harry Gullichsenille. Harry Gullichsen toimi tuolloin A. Ahlström Oy:n pääjohtajana. Taloon voi tutustua opastetuille kierroksille.

Ohitimme matkalla myös Noormarkun Havulinnan kauniine pergoloineen.

Kello läheni jo viittä matkan jatkuessa Pomarkun kuntaan, jonka nimi on tuttu kenkämerkki pomarfin:stä. Pomarkussa poikkesimme myös katsomassa 2019 kuolleen, laulaja Olli Lindholmin patsasta.

Pomarkussa on kaksi kirkkoa ja vanha Pori - Haapamäki rata, joista ainakin oppaamme on hyödyntänyt vanhoja rautatiekiskoja ja resiinoita nuorisotyöhön..

Oli aika jälleen pysähtyä jaloittelemaan ja Niinisalo sattuikin olemaan matkan varrella. Poikkesimme Porin Prikaatin sotilaskotiin.

Sotilaskoti ja varuskunta tuntuivan herättävän paljon muistoja muutamilla mukana olleilla ja varsinkin sotilaskodin munkit maistuivat jokaiselle. 

Tässä me olemme kaikki valmiina kotimatkalle, yhteiskuvan jälkeen.

Kotimatkalla pidettiin tietenkin perinteiset arpajaiset ja oppaamme jäätyä kolmenkulman ABC:lle avasi yhdistyksemme puheenjohtaja Riitta Jakari sanaisen arkkunsa, tiedottaen meneillään olevista ja tulevista tapahtumista.

Orivedelle saavuimme ennen ilta kahdeksaa ja matka tuntui miellyttävän itse kutakin. Ensi vuonna jälleen uudestaan sokkomatkalle. Minne lie?